Porvoon koiranäyttelyllä pitkät perinteet

Näyttelyn ensimmäiset 50 vuotta, kirjoitettu vuonna 2003

Porvoossa juhlittiin syyskuussa 2003 näyttelyn 50-vuotista taivalta, sillä ensimmäiset merkinnät Porvoossa järjestetyistä koiranäyttelyistä löytyvät Finska Kennelklubbenin lehdestä vuodelta 1953. Vuoden 1953 kesäkuun 7:ntenä päivänä Kennelklubi järjesti siellä koiranäyttelyn, joka oli avoin kaikille roduille. Näyttely keräsi 117 osallistujaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Messuhallissa saman vuoden kevätnäyttelyssä esitettiin 333 koiraa. Näyttelypaikkana oli vesitornin tuntumassa oleva puiston tapainen mäki, johon ei kuitenkaan tunnuttu olleen oikein tyytyväisiä.

Vuoden 1954 elokuun 29:ntenä päivänä järjestettyyn näyttelyyn ilmoitettiin 120 koiraa, jotka edustivat 34 rotua, ja BIS-tittelin vei afgaani Darghera av Indra. Tästä näyttelystä mainitaan, että tuomari Olinilla oli 11 koearvostelijaa, ja näyttely venyi kymmentuntiseksi. Näyttelyn järjestämisestä vastasivat tällä kertaa Suomen Rottweileryhdistys ja Suomen Dobermannyhdistys, ja tästä näyttelystä juontaakin juurensa näiden kahden rotujärjestön yhteinen tie Porvoon näyttelyjen järjestämisessä. Vuonna 1956 ajankohdaksi vakiintui syyskuun toinen viikonvaihde, joka onkin painunut näytteilleasettajien mieleen sesongin viimeisenä ulkonäyttelynä.

Vuonna 1958 kuvioihin tuli mukaan Borgå Hundvänner - Porvoon Koiraystävät -niminen yhdistys, jonka nimeä ei enää myöhemmin näkynyt Porvoon näyttelyn yhteydessä. Paikallisia voimia sen sijaan edusti vuonna 1961 mukaan tullut Etelä-Suomen Palveluskoirat ry, jolla oli alaosasto Porvoossa. Aikanaan tämä alaosasto itsenäistyi ja on sittemmin ollut mukana Porvoon Palveluskoirat ry:n nimisenä. Porvoon näyttelyn alkuaikojen primus motor Olavi Pasanen ehdotti erään kerran, että näyttely anottaisiin kansainvälisenä. Tällöin tarvittiin mukaan myös metsästyskoiria edustava yhdistys, ja vuonna 1971 pyydettiin Halkian Metsästysyhdistys ry neljänneksi järjestäjäyhdistykseksi. Tällä miehityksellä ja paljolti näyttelyn hyväksi työskennelleiden henkilöiden pitkäaikaisen toiminnan ansiosta näyttely on saanut luotetun ja hyvin järjestetyn näyttelyn maineen.

Aivan alkuaikoina vaikuttaneista muista näyttelyntekijöistä ei ole löytynyt mustaa valkoisella, mutta J.A.U. Yrjölä muistaa rottweilerväestä Pasasen ohella puuhaihmisenä olleen Eine Einiö-Havasalon. Yrjölän itsensä ensimmäinen kytkös Porvoon näyttelyn liittyy juuri tuohon Kennelklubin järjestämään näyttelyyn, sillä hän osallistui siihen ensimmäisen oman kasvattinsa, Joukonheimo Astan, kanssa. Kuusikymmenluvun alussa Yrjölä toimi ensimmäisen kerran näyttelyn varapuheenjohtajana, ja pian sen jälkeen alkoi hänen melko aktiivinen uransa myös  näyttelyn tuomaristossa.

Viisi-kuusikymmenlukujen vaihteen tienoilta Porvoon näyttelyn langat päätyivät Suomen Rottweileryhdistyksen pitkäaikaisen ja monitoimisen sihteerin Elvi Tikan osaaviin käsiin. Hänet muistetaan sekä oman yhdistyksensä että Porvoon näyttelyn sieluna. Vuonna 1964  "näyttelyuransa" aloittivat Rauni Jungebrand ja Carina Ranne. Elvi Tikan tiedot ja osaaminen tekivät suuren vaikutuksen Rauniin, sillä Elvi tunsi kaikki asiat ja huolehti asiantuntevasti näyttelyn anomisesta, tiedottamisesta, sihteerintehtävistä ja kaikesta mahdollisesta. Myös näyttelyn ajankohdan vakiintuminen syksyyn oli Elvin ansiota. Hän ymmärsi, että vaikka elokuussa olisi vältytty sateisilta näyttelypäiviltä, ihmiset olivat parhaaseen ilmoittautumisaikaan kesälomilla, mikä vaikuttaisi koiramäärään.

Harvempi näyttely voi kehaista sillä, että sitä olisi tehty Eduskunnassa, mutta Porvoon näyttelypä voi. Elvi Tikka työskenteli Eduskunnan puhemiehen sihteerinä, ja pienimuotoisia näyttelypalavereja pidettiin silloin tällöin Elvin työpaikalla. Varsinkin eräs kerta, jolloin Eduskunnan puhemiehenä oli Johannes Virolainen, on painunut voimakkaasti Raunin mieleen. Kesken näyttelyasioiden puintia Virolainen astui sihteerinsä huoneeseen, toivotteli leppoisaan tapaansa hyvätpäivät ja sanoi, että koira-asiat ovat varmaan tärkeitä, mutta josko rouva Tikka silti ehtisi pistäytyä hetkeksi hänen huoneeseensa. Virolainen lupasi auliisti, että rouvat voisivat sen jälkeen jatkaa rauhassa näyttelyn tekoa.

Näyttelyjen tekemistä aikansa seurannut Raunin aviosiippa Torvald innostui näyttelytoiminnan saloista, ja hänestä näyttely sai pitkäaikaisen ja luotettavan puheenjohtajan. Rauni ja Torvald Jungebrandista tuli myöhemmin meille nuoremmille Porvoon näyttelyn "äiti ja isä", sillä he vuorostaan edustivat meille samaa kuin Elvi Tikka oli edustanut Raunille ja muille sen aikaisille näyttelyn tekijöille. 

Vuonna 1954 Olavi Pasanen kirjoitti Kennelklubin julkaisussa, että toivottavasti vastedes saataisiin näyttelypaikaksi urheilukenttä. Jossain vaiheessa siirryttiinkin kaupungin keskellä sijaitsevalle pallokentälle, missä pysyttiin siihen asti, kunnes pallokentälle rakennettiin tekojäärata. Vuodesta 1990 lähtien koiria on arvosteltu Porvoonjoen tuntumassa Suiston puiston kupeessa olevalla pallokentällä.

Koiramäärät ovat vuosien kuluessa vähitellen lisääntyneet alun reilusta sadasta koirasta niin, että 1990-luvun vilkkaimpina näyttelyvuosina näyttely keräsi säännöllisesti 2.600-2.800 koiraa. Kansainvälisiä näyttelyitä Porvoossa on järjestetty muutamia, ja viimeisimmän vuonna 1996 järjestetyn KV-näyttelyn noin 3.300:aan noussut kokonaiskoiramäärä nosti Porvoon näyttelyn aivan maan suurimpien joukkoon.

Jo SRY:n ja SDY:n ensimmäisen yhteisen näyttelyn yhteydessä Olavi Pasanen oli lausunut toivomuksen, että Porvoon näyttelystä muodostuisi traditio Kennelklubin Tammisaaren ja Hangon näyttelyjen tavoin. Porvoosta on muodostunut traditio monellakin tapaa. Porvoossa on kisattu näyttelyissä joka vuosi, ja näyttelyn ajankohta on perinteisesti syyskuun toinen viikonvaihde. Perinteeksi näyttely on muodostunut myös näytteilleasettajille, jotka haluavat ehdottomasti tuoda koiriaan esille vielä syksyiseen Porvooseen. "Tietenkin Porvooseen pitää osallistua", he sanovat.

Huomioita Porvoon koiranäyttelyistä vuosien 2003-2013 varrelta
 

Porvoo koiranäyttely vietti 50-vuotisjuhlaansa vuonna 2003. Syyskuun 13.-14. päivinä pidettyyn näyttelyyn oli ilmoitettu 2.337 koiraa 232 eri rodusta. Tuomareita oli kutsuttu Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Iso-Britanniasta, Saksasta, Italiasta ja Itävallasta. BIS-tuomarina toimi italialainen Paolo Dondina.

Koiramäärät Suomen näyttelyissä ovat kasvaneet vähitellen vuosi vuodelta muutamaa "lamavuotta" lukuun ottamatta. Porvoon näyttelyssä ne ovat kuitenkin näinäkin vuosina pysyneet suurin piirtein samoina ilman laskuvaiheita. Vuoden 2003 jälkeen Porvoon koiramäärät lisääntyivät vähän kerrallaan aina 2.900 koiraan, kunnes vuonna 2009 ilmoittautumisia tuli ennätykselliset 3.228. Se oli lähes viisisataa enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuoden 2013 viimeinen numero näyttelyluettelossa oli  2.552 ja eri rotuja oli 252. 

Kun näyttelytoiminta on laajentunut ja kansainvälistynyt, niin tuomareitakin on ryhdytty kutsumaan yhä kauempaa ja kauempaa. Pohjoismaiden ja Pohjois-Euroopan lisäksi tuomarikuntaa ovat Porvoossakin usein täydentäneet varsinkin Etelä-Euroopan tuomarit mutta silloin tällöin myös muutamat Baltian ja Itä-Euroopan tuomarit. Porvooseen on kutsuttu arvostelemaan myös muutamia Euroopan ulkopuolelta kutsuttuja tuomareita.

Koko tämän kymmenen vuoden ajan näyttelypaikkana on ollut Suiston pallokenttä kaupungin kupeessa.  Kaikki näyttelymme ovat olleet kansallisia kaikkien rotujen näyttelyitä. Näyttelytoimikunnan osaaminen on sen verran vahvaa, että sillä olisi ollut  resursseja järjestää näyttely myös kansainvälisenä, mutta Suiston kenttä lähialueineen on sen verran ahdas, että suuremmat koira- ja ajoneuvomäärät eivät mahtuisi sinne.  

Porvoon näyttely on kansallisenakin kerännyt koiria enemmän kuin monet muut kesäsesongin näyttelyt Suomessa. Jopa useat kansainvälisetkin näyttelyt ovat jääneet Porvoon näyttelyn määrien alle, mikä on ollut ylpeydenaihe järjestäjäyhdistyksille. Näyttelymme perinteinen ajankohta on ollut syyskuun toinen kokonainen viikonvaihde, ja se on ollut  kesäkauden viimeinen kaikkien rotujen ulkonäyttely. Koiranomistajat ovat ottaneet näyttelyn omakseen  ja  tuoneet  koiriaan esille vielä viimeisen kerran ennen sisähalleihin siirtymistä.

Porvoon näyttelyn järjestelyjä on aina kehuttu hyviksi, ja osaamista on kertynyt, kun samat ihmiset ovat ponnistelleet näyttelyn hyväksi vuosi vuoden jälkeen. Näyttelyn tekemisestä vastaavat edelleen Suomen Dobermannyhdistys, Suomen Rottweileryhdistys, Porvoon Palveluskoirat ja Halkian Metsästysyhdistys. Järjestäjäyhdistysten yhteistyö on ollut alusta lähtien innovatiivista ja sopuisaa, mikä antaa uskoa vahvaan tulokseen seuraavienkin vuosikymmenien ajaksi.

Porvoon näyttely on koiraväelle, järjestäjäyhdistyksille ja Porvoon kaupungille vakiintunut traditio.

Katriina Vuorinen